Vuosikatsaus, 2018

16.5. NetxJet ilmoitti hakeutuneensa konkurssiin. Olin kentällä katsomassa 14.20 vuoron lähtöä, joka hoidettiin Sky Taxi -nimisen firman koneella. Matkustajat kyytiin, sitten oli hetken sellaista "mitä nyt tehdään" tunnelmaa, jonka jälkeen matkustajat pois koneesta. Yksi katselijoista kysyi kentällä olevalta hepulta, että hajosiko kone. Ei kun NextJet on konkursissa, kuului vastaus. Ensin luulin asiaa vitsiksi, mutta illalla se oli sitten uutisissa.

27.5. käytiin kaverin kanssa Botniaringillä katselemassa kilpailuja. Muutamia kuvia tuli myös otettua.

29.5. pyöräilemässä ollessa laitoin Polarin mittarin tauolle ja hörppäsin vettä. Ihmettelin, mikä lintu tuollaista viserrystä pitää. Napsauttaessani Polarin taas päälle huomasin, että näytöllä olevan ilmoituksen mukaan sykevyön patteri pitäisi vaihtaa, ei siis ollut lintu. Kuinkas kauan se kestikään, kolmisen vuotta ehkä?

Kävin monen vuoden jälkeen kaverin kanssa katsomassa Helsingin sambakulkuetta. Tapahtumasta on sekä video- että kuvamateriaalia. Tein myös perinteisen nopeustaulukon junamatkasta. Menomatkalla tuli noin tunnin viivytys matkaan kun juna joutui pysähtymään radan lähellä olevan palon sammutuksen vuoksi. Rautatieasemalta jouduimme kaverin kanssa pitämään hieman kiirettä, että ehdimme kulkueen alkuun. Pahaksi onneksi siellä oli ilmeisesti joku teinityttöjen ihannoima kuuluisuus paikalla, kun heitä oli siellä pilvin pimein, siis teinityttöjä. Kuka olikaan, tuli juuri meidän kulkiessa jostain näkyviin päätellen korvia raastavasta kirkunasta. Kyllä sitä teinistä lähteekin ääntä. Paluumatkalla oli poikkeuksellisesti Sm4 H:ki-Tampere välillä ja Tampereelta Poriin tultiin linja-autolla.

Maantiepyöräilun SM-kilpailujen aika-ajoja käytiin kaverien kanssa katsomassa. Otin vaihteeksi sellaisia vauhtikuvia, joissa se liike on tehty ihan kuvausvaiheessa valotusajan kanssa, ei jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Myös lyhyt videopätkä tuli otettua.

Kesäkuun lopussa ei ollut työmarkkintuki tullut tilille. Kelaan soitin ja siellä sanoivat, ettei hakemus ole tullut perille. Ilmoitin "en ehkä ihan diplomaattisin" sanakääntein, että olen lapun tiputtanut Porin toimiston postiluukusta sisään ja on se aika merkillistä, jos joku teidän virkailijoista on onnistunut sen hukkaamaan muutaman kymmenen metrin matkalla. No, tulihan se tuki sitten, mutta vieläkin ihmettelen, miten se on voinut muka mennä hukkaan.

Kesällä oli myös pakko osallistua työnhakuvalmennukseen, kun työkkäri sellaisen keksi. Täytyy kyllä sanoa, että ei sitten yhtään turhempaa hommaa voi olla. Ei se mummeli kertonut mitään sellaista, mitä en jo olisi tiennyt. Olisi jäänyt sellainen huijattu olo, jos olisin itse maksanut, mutta sellaisiahan nuo kaikenmaailman konsulttifirmat tuntuvat olevan tai mitä lie konsulentteja ovatkaan. Montakohan sataa tai peräti tuhatta euroa mun kohdalla yhteiskunta joutui tuosta pelletouhusta maksamaan? Ei varmasti ole halpaa tuollainen ja varmasti vastaavaa on tehty monelle muulle työttömälle, joten palaako tässä vuositasolla peräti miljoonia euroja savuna ilmaan? Mutta eihän tässä muusta ole kyse kuin kiusanteosta työttömiä kohtaan. Ainakin voin nyt oman kokemuksen perusteella sanoa, että en missään nimessä voi suositella Satakoulutusta kenellekään.

16.7. alkoi Suomi Areena ja siellä olin taas perinteisesti kuvaamassa ja ihmettelemässä. Tällä kertaa oli myös liikkeellä Suomi Areena -erikoisjunavuoro, josta lyhyt videopätkä. Lämpötilan puolesta Suomi Areena -viikko oli poikkeuksellisen lämmin, jos ei muisti tee kepposiaan. Päivällä oli jopa 30 asteen ylityksiä ja meikäläisen astma ei tykännyt lainkaan hyvää. Pyöräily oli yhtä tuskaa kun ei vaan saa happea vaikka kuinka haukkoo henkeä kuin kala kuivalla maalla. Eräänä iltapäivänä kaveri soitti, että Porin kentällä on Antonov-kone, jos haluaa kuvata. Vaan kun en millään pystynyt pyöräilemään siinä helteessä, joten jäi kuva saamatta, mikä harmitti suunnattomasti.

Lämpöaalto sai kokeilemaan Pelle Peloton -viritelmää: teippasin tavallista foliota makkarin ikkunaan ja jos ei muuta, niin ainakin huone tuntui hieman viileämmältä. Tai kuten Jopen keksijähahmo sanoisi: en tiedä toimiiko, mutta voihan sitä kokeilla. :-)

Heinäkuun lopussa kävin torilla aikomuksena ostaa vadelmia. Vaan sitä herttaista mummelia, jolta olen vadelmat useampana vuonna ostanut, ei sitten näkynytkään missään. Kysyin yhdeltä myyjältä asiasta ja hän kertoi, ettei kyseistä rouvaa ole näkynyt koko vuonna. No, ostin sitten vadelmat häneltä ja viereiseltä mustikoita.

Kuorma-auto taksina herätti paljon porua yleisöosastolla. Tein videon, jossa yritin selittää, mikä se kuorma-auto voi pienimmillään olla ja miksi sellainen saa olla taksina. Tosin syy kuorma-auton sallimiseen taksiautona on puhdas arvaus, koska en millään voi tietää poliitikkojen mielenliikkeitä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en millään muotoa haluakaan tietää.

2.9. käytiin kaverien kanssa Nokialla höyryvetoista junaa katselemassa. Kamera oli taas mukana, joten kuvia (lisää kuvia voi selata tuolla Flickrissä, osaatte varmaan?) ja video tuli muistoksi.

Porin päivä tuli ja meni ja taaskaan ei ollut mitään uutta. Aina vain sitä samaa vuodesta toiseen. Tulee väkisinkin mieleen, että vaihtavatko vain sen päiväyksen siinä ohjelmatiedotteessa. Hmm, olen tainnut mainita tämän ennenkin? No, ainoastaan porilaisten marssi tuli videoitua kun kerta kaikkiaan mitään uutta ei ollut. :-( Olen hyvin pettynyt Porin päivän ns. ohjelmaan, ollut jo vuosia.

Syyskuun alussa tarjottiin linja-autohommia. Vaan se paikka osoittautui hyvin pian hyvin huonoksi. Kaksi kuukautta vain tuli oltua. Ei ole oikein hyvä alku, jos toinen kuski ensimmäistä kertaa minut nähdessään sanoo, että katso sitten palkkalaskelma tarkkaan, sieltä tuppaa puuttumaan kaikenlaista. Vähän myöhemmin toinen kuski sanoo samaa ja niinhän sieltä puuttuikin.  Ei maksettu ylitöistä, ei vapaapäiväkorvausta, ei pyhätunteja, ei osapäivärahoja ja ilta- ja yötunnitkin vaihtelivat jaksosta toiseen vaikka työvuorot olivat identtisiä. Firmassa oli myös vakavia puutteita autojen huollossa eikä tietokaan kulkenut juuri lainkaan.

27.10. oli Puuvillan 4-vuotissynttärit, joissa kävin entisen naapurin kanssa. Esiintymässä oli Abreu, jonka vaatetus hieman pisti silmään. Eikö voisi asiallisesti pukeutua eikä pelkkiin rintsikoihin ja puvuntakkia muistuttavaan takkiin? No, ehkä se on tätä nykyaikaa, jota ei tämmöinen vanha ukko enää ymmärrä.

Marraskuun puolivälissä kävin vihdoin ja viimein ostamassa pienen Singerin. Alkaa noita paikkaus- ym. ommeltavia kerääntymään jo siinä määrin, että asialle pitää tehdä jotain. Ja kun luonteeni ei oikein hyväksy tavaran pois heittämistä, ellei ole ensin yrittänyt korjata. Hyvin nuo ompeleet onnistuivat. Ei ehkä maailman näteimpiä paikkauksia, mutta ajavat asiansa ja se riittää mulle.

Vaihdoin näytönohjaimen tietokoneeseeni ja tein siitä videon. Eipä mennyt vaihto niin sujuvasti kuin oletin, mutta toimii kuitenkin.

26.11. kävi Porissakin joulupukin juna. Olin tietysti paikalla ja otin muistoksi sekä video- että kuvamateriaalia. Yksi kuva on julkaistu.

Itsenäisyyspäivänä tein nopeasti videon joulukahvista. Tuota olen muutamana jouluna itse tehnyt ja jouluinen tunnelma tulee, myös tuoksun puolesta. :-)

Jouluaatto meni hieman perinteistä poiketen. Yleensä olen katsonut Turun joulurauhan julistuksen töllöstä ja sitten syönyt jouluruokaa. Nyt entinen naapuri pyysi mukaansa katsomaan tätä paikallista, joten menimme sinne. Se oli meille molemmille ensimmäinen kerta. Luukkoskan versio ei ollut mielestäni niin hyvä kuin tuo Turun, mutta menetteli. Sieltä entisen naapurin ehdotuksesta menimme Keski-Porin kirkkoon, kun siellä oli joku lapsille ja lapsiperheille tarkoitettu tilaisuus. No, meillä ei ollut lapsia, mutta mentiin silti. Käytännössä tilaisuus oli joululaulujen laulamista, sanoi se pappikin muutaman sanan ja luki jouluevankeliumin. Jos ei vanha muistini tee kepposta, niin en ole missään tilaisuudessa ollut Keski-Porin kirkossa, joten sekin oli mulle ensimmäinen kerta. Tämän jälkeen kotiin. Jouluruokailuni oli nyt sitten pari tuntia perinteisestä myöhässä enkä siis katsonut töllöstä sen enempää joulurauhan julistusta kuin Lumiukkoakaan. Loppuaika joulunpyhistä meni kuitenkin perinteisesti eli kotona ollessa. En poistunut kämpän ovesta mihinkään kolmeen vuorokauteen, siis aivan oikein, reilu 72 tuntia kului ennen kuin kynnyksen yli astuin, roskia viemään.

Ilmaisjakelua jaettiin 25.12. mikä on jo jonkinlainen pyhäinhäväistys. Minä en millään voi ymmärtää, että pitää joka päivä olla tulossa ja menossa, eikö nyt edes jouluna voi rauhoittua? Viettäkää aikaa sukulaisten tai ystävien kanssa tai olkaa ihan vain omassa rauhassa. Nuokin mainokset oli tarkoitus jakaa vasta joulun jälkeen päätellen ilmoituksista. Minusta jouluna kuuluu rauhoittua, vietti sitten joulua tai ei ja oli sitten joulu itse kullekin hengellinen tai maallinen juhla. Minä en edes käynyt naamakirjassa, kun se ei minusta kuuluu millään lailla jouluun. En käynyt missään muussakaan somessa. Tuo nimikin on jo niin naurettava kuin olla ja voi. Ei se ole mitään sosiaalista mediaa, mediaa kyllä mahdollisesti ehkä. Minulle sosiaalisuus tarkoittaa sitä, että ollaan ystävien kanssa ihan naamatusten kahvilla tai tapahtumissa jne., viestien kirjoittelu ei ole aitoa sosiaalista toimintaa.

30.12. sain ilmaiseksi tilauksen eräälle Twitchin kanavalle. :-)

Hyvin hän ääntää meikäläisen nimen. Hatunnosto siitä, ei varmaan ole britille helpoimmasta päästä. Voit kuunnella ääntämisen tästä linkistä, se on noin kohdassa 3 minuuttia 55 sekuntia.


Vuosi pääättyi perinteisesti glögiä ja pipareita nauttien samalla raketteja katsellen.

Vuoden päättyessä olin pyöräillyt 3880,64 km joka jäi hieman tavoittelemastani 4 000 km:n matkasta. Tuo hukkareissu työrintamalle verotti aika paljon.