lauantai 4. elokuuta 2018

Selective color ja miten se tehdään

Selective color -nimitykselle en nyt äkkiä keksi hyvää suomennosta, mutta kyse on kuvankäsittelyssä tehtävästä toiminnasta, jolla värikuvassa vain tietty kohta tai väri on näkyvissä kuvan ollessa muuten mustavalkoinen. Yleensä ohjeet ovat Photoshop-ohjelmalle, mutta tein tämän Corelin Photo-Paint -ohjelmalle, jota itse käytän ja haluan näyttää, että muullakin kuin Photoshopilla voi tehdä ihan yhtä hyvin näitä kikkoja. Jos olisin nuori, voisin vielä lisätä, että haluan olla erilainen nuori. :-)

Tässä kuva, jota käytän esimerkkinä.



Avataan kuva Photo-Paintiin. Sen jälkeen otetaan Object Manager käyttöön, jos se ei jo ole, painamalla Ctrl+F7 tai valikosta Object --> Object Manager. Sen jälkeen Object Managerissa otetaan kiinni background-kohdasta ja raahataan se kuvan nuolen kohtaan.





Nyt Object Managerin yläosaan tulee uusi rivi (Object 1) ja se on aktiivinen. Klikataan nuolen kohdasta ja sinne tulee valkoinen alue.




Valkoinen suorakaide on nyt aktiivinen. Klikataan sen vasemmalla puolella olevaa pikkukuvaa. Sen jälkeen mennään valikkoon ja valitaan Adjust --> Image Adjustment Lab. Avautuu uusi ikkuna, jossa kuvalle voi tehdä erilaisia säätöjä. Kuva halutaan muuttaa mustavalkoiseksi, joten se onnistuu vetämällä saturation-liukusäädin kokonaan vasemmalle. Kuva muuttuu nyt mustavalkoiseksi. Muita säätöjä voi tehdä, jos tuntuu, että kuva sellaista kaipaa.



Kun halutut säädöt on tehty, hyväksytään valinnat OK-napista. Seuraavaksi valitaan Paint tool painamalla P-kirjainta tai klikkaamalla vasemmassa palkissa olevaa kuvaketta (alla olevassa kuvassa A-kirjaimen alapuolella oleva neliö). Seuraavaksi valitaan Object Managerissa se valkoinen suorakaide ja sitten varmistetaan, että vasemmalla olevassa palkissa on musta neliö valkoisen neliön päällä nuolen kohdassa.



Nyt maalataan haluttua kohtaa kuvasta. Sitä mukaa kun maalaus etenee, kuvan alkuperäinen väri palautuu, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy. Pensselin kokoa voi säätää ylhäällä olevasta neliöstä, joka on normal-sanan vasemmalla puolella oleva luku. Jos hiiri lipsahtaa ja paljastaa väriä väärästä kohtaa, valitaan nuolen kohdalta väriksi valkoinen, jolloin samalla tavalla maalaamalla voidaan palauttaa taso eheäksi eli väri katoaa. Maalauksen edetessä valkoinen suorakaide Object Managerissa muuttuu mustaksi, sitä enemmän mitä laajemmalta alueelta maalataan.

Kun kuva on käsitelty halutunlaiseksi, valitaan valikosta Object --> Combine --> Combine all objects with background tai näppäimistöltä Ctrl+Shift+nuoli alas. Object Managerissä näkyy enää yksi rivi, joka on Background. Nyt kuvan voi tallentaa haluttuun muotoon vaikkapa jpg-kuvaksi.

Jos muokkausta ei saa kerralla tehtyä, kuvan voi tallentaa Corelin omaan cpt-muotoon. Toki sen voi tallentaa ennen objektien yhdistämistäkin, jos haluaa ylimääräisen varmuuskopion siltä varalta, että muokkausta pitää myöhemmin jatkaa.

Nyt on valmis kuva, jossa on vain haluttu kohta värillisenä muun ollessa mustavalkoisena.



Tällä samalla periaatteella voi myös sumentaa kuvan ja jättää vain tietty kohta teräväksi. Sumentaminen sopii hyvin esimerkiksi muotokuviin. Tee samat toimenpiteet kuin edellä, mutta Image-valikon sijasta mene Effects valikoon, valitse sieltä Blur ja sitten vaikkapa Gaussian Blur. Avautuvasta ikkunasta valitset halutun sumennoksen voimakkuuden. Tee samat toimenpiteet kuin edellä loppuun asti ja näin on sumennos valmis, kuten alla.






maanantai 4. kesäkuuta 2018

Työkkärin sekoilut, osa... jotain

Ensin hieman taustatietoja. Porissa on kaksi yhdistystä, jotka ovat mukana kuntouttavassa työtoiminnassa/työkokeilussa/mikälie. Molemmat ovat samalla alalla hyväntekeväisyyttä harjoittavia. Työntekijät ovat vapaaehtoisia tai työkkärin sinne pakottamia, yhdistykset eivät siis voi työllistää ketään poislukien ehkä toiminnanjohtajan tai millä nimellä häntä sitten kutsutaankin.

Meikäläisellä on pieni terveydellinen ongelma, en pysty heräämään kovin aikaisin vaan olen kansanomaisesti sanottuna aamu-uninen.

Työkkäri sai sitten päähänsä, että laittaa minut toiseen näistä paikoista autokuskiksi. Sattumalta tiesin, että siellä on aikainen herätys, mutta se ei työkkäriä tuntunut kiinnostavan, vaikka olen lääkärintodistuksen sinne toimittanut aamu-unisuudestani.

Menin sitten sovittuun aikaan yhdistykseen. Auto ei ollut vielä tullut, joten sanottiin, että istu ja odota vaikka tuossa pöydän ääressä. Näin tein, mutta nukahdin hetkeksi siihen saman tien. Hetken aikaa katselivat ja totesivat sitten, että ei susta ole täällä mitään hyötyä, jos et hereillä pysy. Ei siis tullut mitään.

Ilmoitin sitten työkkäriin, miten kävi eikä siinä mitään. Sanoivat, että voin itsekin jonkin paikan hakea, jos haluan. Otin siis yhteyttä toiseen yhdistykseen, kävin paikan päällä ja heillä olisi ollut kova tarve kuskille, kun kesälomatkin alkavat pyörimään. Yhdistyksen puolesta kaikki oli selvää ja kun tapaaminen työkkärin kanssa oli, kerroin löytäneeni paikan ja heti voisi aloittaa.

Vaan nytpä työkkärin akka totesi, että ei käy. Kysyin, miksi ei. Syy oli kuulemma se, että mulla on niitä työkokeilupäiviä tai mitä lie vähän jäljellä ja pitäisi löytää paikka, joka pystyy työllistämään jakson jälkeen. Sanoin, että tämähän on ihan sama homma mitä itte olette ehdottaneet, ainoa ero on se, että löytämässäni paikassa voi aloittaa hieman myöhemmin. Näytti kovin vaivautuneelta ja tuijotteli sinne tänne ja mitään kunnon selitystä ei sitten lopulta tullut. En siis päässyt toiseenkaan paikkaan.

Koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, niin alkaa tuntumaan, että työkkärin ainoa tehtävä on kiusata minkä ehtivät. Jos toimitat lääkärinlausunnon, niin löytävät paikkoja, joihin et millään sovi ja sellaisia sitten ehdotetaan eikä mitään muuta vaikka tiedossa olisi sopivia paikkoja terveydentila huomioon ottaen. Jos itse ehdotat jotain, niin aina keksitään joku selitys, että ehdottamasi koulutus/harjoittelupaikka/orjatyöpaikka/jne. ei millään käy. Ja nimenomaan keksitään niitä syitä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosikatsaus, 2017

Muistelen mennyttä vuotta, vaikka sellainen sanonta onkin, että "joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään".

19.3. pidin järjestelmäkameran peruskäytön kurssin talotoimikunnan järjestämänä. Alkeiden jälkeen oli käytännön harjoittelua. Vastaavan kurssin olen valmis pitämään muillekin.

Seuraavaksi muistuu mieleen NextJet, joka aloitti säännöllisen reittiliikenteen Porista Tukholmaan/Helsinkiin 24.4.2017. Ihan ensimmäistä lähtöä en ollut katsomassa, kun ne mokomat lähtivät joskus aamukuuden jälkeen eikä tällainen aamu-uninen äijänkäppänä noin aikaisin pääse hereille. Mutta väsynein silmin olin kentällä kuvaamassa koneen saapumisen Helsingistä (noin aamukahdeksan aikoihin) ja otin muistoksi video- ja kuvamateriaalia.

Sitten mennään kesäkuun 14. päivään. Silloin kävin kaverin kanssa pyöräilemässä ja tavoitteena oli saada 100 km kerättyä mittariin yhdellä reissulla. Onnistuihan se ja aikaa meni noin 5,5 tuntia, kun emme kiirettä pitäneet. Tästä suorituksesta sain virtuaalipalkinnon Stravassa. Mukanani oli Polarin polkupyörän ajotietokone sykevyöllä lisättynä. Hieman jännitti, kestääkö laitteen akku näin pitkää matkaa, mutta huoli oli turha, vielä jäi virtaakin reilusti. Olin toki laitteen ladannut varmuuden vuoksi, joten täydellä akulla lähdettiin. Seuraavana päivänä olin tuntevinani jotain outoa jaloissa, mutta ei kai se vakavaa ollut kun lisää kilometrejä kertyi heti seuraavana päivänä.

1.5. kerääntyivät mobilistit Kodin Terran P-alueelle. Muutama kuva tuli otettua, esimerkiksi tämä.

10.6. käytiin kavereiden kanssa Seinäjoen ilmailunäytöksessä. Kuvia ja video tuli otettua.

2.-9.7. kävivät englantilaiset rautatieharrastajat kiertämässä Suomea. Kävivät myös Porissa 5.7. Muutama kuva tuli otettua, samoin videomateriaalia: junan saapuminen Poriin, tulo Mäntyluodosta ja lähtö Porista. Resiina-lehden numerossa 4/2017 on Alan Sprodin matkakertomus.

Suomi Areena on tapahtuma, jossa olen useamman vuoden käynyt kuvaamassa. Perinteitä noudatin nytkin ja kuvasaalista tuli jonkin verran. Sain myös ns. retropöllökassin, joka kai oli jotain hienoa, kun ihmiset sitä niin kovin halusivat. Tiedä sitten, onko vain porilaisten tapa, mutta aika röyhkeästi niitä kasseja hamuiltiin, jopa niin, että paikalla olleet järjestysmiehet (vai ovatko järjestystä ylläpitäviä henkilöitä kun ei kai nykyään saa olla sukupuoleen viittaavia nimikkeitä) joutuivat hieman innokkaampia pitämään aisoissa. Suomi Areenassa kävin myös koeajamassa sähköauton (BMW). Se oli ensimmäinen kerta, kun sähköautolla ajoin.

17.7. käytiin kavereiden kanssa toistamiseen Merikarvia Truck Meetingissä. Sieltä tuli myös kuvasaalista kerättyä, kuten linkistä voi nähdä.

Heinäkuun lopussa Posti lopetti jakelun tiistaipäivisin, ainakin täällä päin.

30.7.2017 kävin kaverin kanssa Jokioisten höyryfestivaalilla. Video 1 ja video 2 sekä kuvia.

15.8. käytiin kavereiden kanssa tutustumassa Mobiliaan ja Vehoniemen automuseoon.

16.8. kävimme Kiukaisissa katselemassa Kokemäki-Rauma -radan 120-vuotisjuhlajunaa. Kuvia ja video todisteena käynnistä. :-)

23.9. oli Porin päivä. Mitään uutta ei oltu taaskaan keksitty, joten kuvia ei tullut otettua yhtään. Ainoa poikkeus vuosien (vai vuosikymmenien?) samana pysyneeseen ohjelmaan (muuttavatko vain sen päiväyksen siinä ohjelmassa?) oli nyt yleisölennätys NextJetin koneella. Sinne menin, vaikka pelkään korkeita paikkoja. Yhdessä vaiheessa lentoa meinasi tulla yhtäaikaa sekä oksennus että paniikki. Hetken aikaa silmät kiinni, niin se meni ohi. Mutta loppuajan kyllä mahanpohjassa pyöri jotain muutakin kuin aamupala. Lennon päätteeksi pääsi juttelemaan lentäjien kanssa ja he vaikuttivat mukavilta tyypeiltä. Toimivat hyvänä esimerkkinä siitä, mitä asiakaspalvelu on. Taisi tulla 10 vuotta täyteen kun olen viimeksi englantia käyttänyt puhuessani. Kyllä me silti tunnuimme toisiamme ymmärtävän. Jälkeen päin harmitti, kun en heiltä älynnyt kysyä, että mikä on kiitotien numero siinä tapauksessa, että se on suoraan pohjoiseen. Teoriassa se voisi olla sekä 36 että 00, mutta veikkaan kolmekutosta.

20.10. ja 23.10. välinen aika oli normaalia kiireisempää Porin lentokentällä. Myös harvinaisempaa yhtiötä kävi täällä päin. Viikon aikana lähti viisi lomalentoa ja kun jokaiseen koneeseen menee hieman alle 200 matkustajaa, niin viikon aikana noin tuhat lomailijaa oli lämpimässä. Kuvattua sain seuraavat harvoin täällä käyvät lentoyhtiöt: Aegean Airlines, omalla ja Star Alliance maalauksilla (vai ovatko teippauksia?), Corendon Airlines ja Small Planet Airlines. Konetyypit olivat tuttuja, Boeing 737 ja Airbus A320.


25.10. kävin kavereiden kanssa Helsingissä. He tutustuivat museoon, minä kuvasin rautatieasemalla. Kävimme myös ratikkamuseossa, joka oli oikeastaan aika hyvä. Liian pieni tila mun mielestä, mutta hyvin oli tuohonkin tilaan saatu tavaraa näytille. Helsingin ongelmaksi havaitsimme, että tavallista suomalaista ruokaa ei keskustasta tuntunut löytyvän hakemallakaan, olisi pitänyt etukäteen netistä katsoa. Kaikkea muuta kyllä oli. Kaverit menivät sitten johonkin kiinalaiseen vai mikä oli syömään, hmm jotain ja itse söin kasvispainotteista, öö jotain. Kaupungilla huomasin, että poliiseja oli runsain määrin eduskuntatalon ympäristössä. Olikohan siellä joku tilanne päällä?

6.12. tuli kesken kaiken tekstiviesti. Ihmettelin, kuka kumma nyt tekstaria lähettää. No, se oli tervehdys, kun tuli 100 vuotta täyteen itsenäisyyttä. Oletin ensimmäiseksi, että taas oli käytetty verorahoja, mutta myöhemmin uutisissa kerrottiin, että maksu meni operaattoreilta eikä verorahoista. No, kaipa tuo jotain ilahdutti, minuun ei tehnyt mitään vaikutusta.


24.12. joulupukki oli liikkeellä poroineen ja rekineen. Oli oikein laittanut transponderin rekeen niin näkee muutkin, missä lahjat kulkevat. :-D Ruutukaappaus Flightradarista.



Vuoden lopussa totesin polkeneeni tänä vuonna ilmeisesti uuden ennätyksen vuositasolla. Tilastoinnin mukaan kilometrejä kertyi kaikkiaan 3 420,07 missä on noin 133 km enemmän kuin edellisenä vuonna. Pitäisikö yrittää saada täydet 3 500 km vuonna 2018?