Vuosikatsaus, 2021

Eipä oikein ole tapahtumia ollut viime vuonna. Mutta pari juttua voin laittaa muistiin muidenkin luettavaksi

Yksi työrupeama löytyi, ajoin Applen kamera-autoa parisen viikkoa heinäkuun alussa. Nyt on jonkinlainen käsitys siitä, miten asia hoituu. Moni varmaan tietää Googlen Street View:n, tämä oli samanlainen, mutta siis eri firman. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun olen töissä paikassa, jossa työkieli ei ole suomi. Aivan oikein arvattu, englanti oli työkieli. Porukka oli espanjalaisia, joten kenenkään äidinkieli ei ollut englanti. Hyvin siellä pärjättiin, toki joskus piti pyytää tarkennusta tai selvitystä.

Youtubeen on tullut laitettua lähinnä pelivideoita ja muutama video lentokentältä. Erikoisuutena oli kaksi tapahtumaa. Lättähattu, eli Dm7, kävi Porissa 27.11. ( video lätästä ) ja Coca-Colan joulurekan käynti Porissa 11.12. ( yhdistelmää sovitellaan torilla paikalleen ).

Youtubessa meni sadan tilaajan raja rikki 17.11.2021 jossain vaiheessa kello 16:n ja 22:n välillä Suomen aikaa. Olisi kai pitänyt tehdä ns. tilaajavideo, mutta en tehnyt. Suurin syy siinä, että ei huvittanut ja sitten oli toisena sellainen ihan pikku juttu kuin että en keksinyt sopivaa aihetta. Mitäs tuollaisilla ns. tilaajavideoilla edes pitäisi olla? Samoihin aikoihin yhteisö-välilehti poistui ja tutulta kuulin, että pitää olla 500 tilaajaa, jotta se näkyisi. Hieno homma, eräillä virallisilla artistisivuilla kyllä on se välilehti, vaikka tilaajia ei ole kuin vähän yli 200. Näin me ollaan kaikki tasa-arvoisia myös virtuaalimaailmassa, toiset toki enemmän kuin toiset.

Joulu meni perinteisesti. Kuusijuhlaa katselin ja edelleen toivoisin jotain vanhanaikaisempaa meininkiä. Ei siinä mitään, kyllä Susannaa on kiva katsella, mutta jotain kuitenkin uupui. Vuosi sitten oli niitä lähes alastomia tankotanssijoita (sekö on oikea nimi?), tänä vuonna joku sirkusesiintyjäkaksikko. Paljasta pintaa saatiin nytkin, kun ukko oli unohtanut paitansa jonnekin.

Vuodenvaihtuminen meni sekin vuosikausien rutiinilla raketteja katsellen ja pipareita ja glögiä nauttien. Aika runsaasti oli nyt raketteja näkyvissä. Kaipa se paikkansa piti, kun uutisissa kerrottiin tavallisten ihmisten ostaneen reilusti raketteja. Arveltiin syyksi sitä kun moni kaupunki ei ilotulittanut. Porissakin oli joku valoteosjuttu ilotulituksen korvikkeena. Ei kiinnosta valot, joten ne voi tunkea... no, vaikka sinne.

Vuoden viimeisinpänä tilastona pyöräilykilometrit. Niitä tuli 6036,58 km. Tavoite oli viisi tuhatta.

Vuosikatsaus, 2020

Vuosi sitten en tehnyt vuosikatsausta enkä tänäkään vuonna meinannut, kun ei vaan oikein ole mitään kerrottavaa. Päätin kuitenkin vähän purkaa turhautumista kirjoittamalla.

Pöpö

Tuli joku pöpö, jota koronaksi kutsutaan. No, sinänsä siinä ei mitään ihmeellistä ole, onhan noita pöpöjä koko ajan liikkeellä kaikenlaisia. Mutta se ihmetyttää, miten tällä kertaa porukka meni ihan sekaisin. Sanon jopa, että porukka meni paniikkiin ja hysteeriseen tilaan.

Ensimmäinen outo juttu oli vessapaperin ja talouspaperin hamstraaminen. Yritin kysellä tutuilta ja netistä hakea vastausta, mutta ei ole vieläkään selvinnyt, että miksi piti hamstrata. Hullut.

Sitten alkoi tämä maskihysteria. Jo alkuvuonna tieteelliset tutkimukset kertoivat, että tämä versio koronasta pääsee elimistöön suun, nenän ja silmien kautta. Tällä tiedolla ei tunnu olevan mitään merkitystä ainakaan maskiuskovien joukossa. Ehkä joku voisi kertoa, että miten logiikka toimii tässä: kun kolmesta reitistä kaksi tukitaan ja yksi on avoinna, niin sitten se pöpö ei pääsekään elimistöön? Samat tutkimukset kertovat, että jos henkilölllä jo on korona ja hän käyttää maskia oikein, niin sitten se ei leviä kovin helposti. Tuossa on pieni sana oikein. Mitä olen ihmisiä katsellut, niin kukaan ei käytä maskia oikein. Sitä hypistellään, pois otettaessa laitetaan taskuun/käsilaukkuun/hanskalokeroon ja otetaan sieltä seuraavassa paikassa ja näin tapahtuu päivästä toiseen. Maski ei tutkimusten mukaan suojaa muita näin käytettynä vaan on vaara, että virus leviää laajemmalle alueelle. Mutta maskien perään nyt ollaan kovin innokkaasti ja tuntuu siltä, että se innokkaimpien mielestä auttaa muihinkin ongelmiin, ties vaikka ilmastonmuutoskin sillä hoidetaan (ei muuten hoideta).

Sitten joku taulapää keksi, että jos ei maskia voi käyttää, niin käytetään visiiriä. Yritin löytää tutkimuksia, joissa visiiristä olisi jotain hyötyä, mutta kyllä ne kaikki olivat sitä mieltä, että visiiri yksin ei auta oikeastaan lainkaan. Esimerkiksi tässä on yksi uutinen:

https://www.irishtimes.com/news/ireland/irish-news/visors-verdict-they-don-t-work-and-may-actually-spread-coronavirus-1.4375916

Nyt sitten ihmisillä on joko maski tai visiiri, esimerkiksi kaupoissa myyjillä. Ja ihan täysin turhaa on se visiiri. Mutta saadaan silllä sellainen psykologinen vaikutus aikaan, sen todellinen vaikutus vain on sama kuin placebolla lääkkeiden yhteydessä.

Alkuvaiheessa ruvettiin myös käsidesin puolesta kampanjoimaan melko aggressiivisesti. Tutkimustulokset sivuutettiin täysin. %-lukuja en nyt tarkkaan muista, mutta käsidesin tehokkuus taisi olla reilussa 70 % kun ihan tavallisen saippuan teho muistaakseni on 94 %. Mutta ei, käsidesillä lotrataan ja sitä hamstrattiin alkuvaiheessa niin, että oli hetken aikaa hyllyt tyhjänä. Jos olisi vähänkään järkeä, niin olisivat hamstranneet ne saippuat. Mutta kun ei ole, järkeä siis.

https://tekniikanmaailma.fi/taistelussa-koronavirusta-vastaan-saippua-on-kuningas-miksi-saippua-toimii-paremmin-kuin-kasidesi/

Keväällä jo odotin, koska joku valittaa kovaan ääneen, että miten hän on voinut saada koronan kun on maskia käyttänyt ja käsidesillä lotraillut. Ehkä joku on yrittänyt, mutta sitä ei ole julkaistu, kun se ei sovi vallalla olevaan propagandaan.

THL:n edustajan lausunto marraskuun loppupuolella oli sekin jotain käsittämätöntä. YLEn uutinen päättyi kyseisen lafkan edustajan toteamukseen, joka meni suunnilleen näin: "Eipä noista maskeista paljon hyötyä ole, mutta me nyt kuitenkin suositellaan niitä". Enpä ole THL:ää kovin arvossa pitänyt aiemminkaan, mutta jos laarin pohjalle jotain rippeitä olikin jäänyt, niin nyt ovat lähteneet. Mielestäni pitää suositella vain sellaista, josta on tieteellisen tutkimuksen mukaan oikeasti hyötyä.

Valmiuslaki oli osittain käytössä ja silloin suositeltiin ikäänyneitä ja riskiryhmiin kuuluvia, etteivät olisi muiden kanssa tekemisissä. Jostain syystä monet ottivat tämän pakkona. Aika huonosti on suomenkieli hallussa, jos ei ymmärretä, mikä ero on suosituksella ja pakolla.

Täytyy lopuksi todeta, että en olisi uskonut ihmisten nykyaikana joutuvan tuollaisen joukkohysterian valtaan. Mutta näköjään se vielä nykyäänkin onnistuu. En enää yhtään ihmettele, että eräskin itävaltalainen taidemaalarin urasta haaveillut ehti tekemään niin paljon tuhoa.

Operailin Dr20

Porissa nähtiin harvinaisuus rautatieharrastajien kannalta. Tänne tuli Operail-yhtiön kaksi Dr20-veturia tekemään koeajoja uusilla ratapölkkymateriaaleilla, joilla tutkittiin tärinän vaimenemista. Keväällä sanoin, että ei taideta Porissa kyseistä veturityyppiä koskaan nähdä. Onneksi olin väärässä. Otin muutaman kuvan ja videopätkän, joka on kuvattu Valtionsillalta.

Dr20 Porissa

Polkupyöräilyä

Tänä vuonna tein kaksikin omaa ennätystä polkupyöräilyn tiimoilta. Ensimmäinen oli se, kun viikon aikana keräsin 350,57 km. Tämä oli viikolla 34, päivämäärin ilmaistuna 17.8.-23.8. Toinen ennätys oli koko vuoden kilometrimäärässä, joka oli 6020,54 km. Tavoitteeni oli päästä viiteen tuhanteen, joka sekin olisi ollut ennätys, mutta näköjään pääsi vähän karkaamaan. Tämä ei olisi onnistunut, jos meillä olisi vielä kunnon talvi. Nyt ainakin täällä Satakunnassa tuntuu olevan vain kevät, kesä ja syksy.

Joulu

Joulu meni perinteisin tavoin paitsi tällä kertaa olin ostanut muovikuusen ja siihen tarvittavia koristeita kuusenkynttilöitä unohtamatta. Eihän se tietysti aitoa voita, mutta aika hyvä muovikuuseksi. Oli oikein käpyjäkin mukana. Oravaa en paketista löytänyt, mutta eipä siellä sellaista olisi pitänyt ollakaan. Mutta sellainen pieni pehmo-orava olisi ehkä ollut hieno lisä jossain oksalla istumassa.

YLEn kuusijuhla oli hyvää seurattavaa sekin kuten aiempinakin vuosina. Vähän epäilytti, kun kerrottiin Susannan olevan juontamassa, mutta hyvin se meni, vaikka nuori onkin. Lavasteet olivat nekin hyvät. Kaksi asiaa tosin ei ollut minun makuuni. Saara Aallon tulkinnat joululauluista eivät oikein uponneen meikäläiseen. Johtuiko sitten kappaleiden sovituksesta vai mistä. Toinen, ja aika iso asia, oli se tankotanssi. Se ei vain minun mielestäni sovi tällaiseen jouluohjelmaan. Naisella ja tytöllä oli niin niukasti kangasta päällään, että jos olisi ollut neliösenttikin vähemmän, niin olisi näkynyt pipari ja/tai maitohana, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Vuosikatsaus, 2018

16.5. NetxJet ilmoitti hakeutuneensa konkurssiin. Olin kentällä katsomassa 14.20 vuoron lähtöä, joka hoidettiin Sky Taxi -nimisen firman koneella. Matkustajat kyytiin, sitten oli hetken sellaista "mitä nyt tehdään" tunnelmaa, jonka jälkeen matkustajat pois koneesta. Yksi katselijoista kysyi kentällä olevalta hepulta, että hajosiko kone. Ei kun NextJet on konkursissa, kuului vastaus. Ensin luulin asiaa vitsiksi, mutta illalla se oli sitten uutisissa.

27.5. käytiin kaverin kanssa Botniaringillä katselemassa kilpailuja. Muutamia kuvia tuli myös otettua.

29.5. pyöräilemässä ollessa laitoin Polarin mittarin tauolle ja hörppäsin vettä. Ihmettelin, mikä lintu tuollaista viserrystä pitää. Napsauttaessani Polarin taas päälle huomasin, että näytöllä olevan ilmoituksen mukaan sykevyön patteri pitäisi vaihtaa, ei siis ollut lintu. Kuinkas kauan se kestikään, kolmisen vuotta ehkä?

Kävin monen vuoden jälkeen kaverin kanssa katsomassa Helsingin sambakulkuetta. Tapahtumasta on sekä video- että kuvamateriaalia. Tein myös perinteisen nopeustaulukon junamatkasta. Menomatkalla tuli noin tunnin viivytys matkaan kun juna joutui pysähtymään radan lähellä olevan palon sammutuksen vuoksi. Rautatieasemalta jouduimme kaverin kanssa pitämään hieman kiirettä, että ehdimme kulkueen alkuun. Pahaksi onneksi siellä oli ilmeisesti joku teinityttöjen ihannoima kuuluisuus paikalla, kun heitä oli siellä pilvin pimein, siis teinityttöjä. Kuka olikaan, tuli juuri meidän kulkiessa jostain näkyviin päätellen korvia raastavasta kirkunasta. Kyllä sitä teinistä lähteekin ääntä. Paluumatkalla oli poikkeuksellisesti Sm4 H:ki-Tampere välillä ja Tampereelta Poriin tultiin linja-autolla.

Maantiepyöräilun SM-kilpailujen aika-ajoja käytiin kaverien kanssa katsomassa. Otin vaihteeksi sellaisia vauhtikuvia, joissa se liike on tehty ihan kuvausvaiheessa valotusajan kanssa, ei jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Myös lyhyt videopätkä tuli otettua.

Kesäkuun lopussa ei ollut työmarkkintuki tullut tilille. Kelaan soitin ja siellä sanoivat, ettei hakemus ole tullut perille. Ilmoitin "en ehkä ihan diplomaattisin" sanakääntein, että olen lapun tiputtanut Porin toimiston postiluukusta sisään ja on se aika merkillistä, jos joku teidän virkailijoista on onnistunut sen hukkaamaan muutaman kymmenen metrin matkalla. No, tulihan se tuki sitten, mutta vieläkin ihmettelen, miten se on voinut muka mennä hukkaan.

Kesällä oli myös pakko osallistua työnhakuvalmennukseen, kun työkkäri sellaisen keksi. Täytyy kyllä sanoa, että ei sitten yhtään turhempaa hommaa voi olla. Ei se mummeli kertonut mitään sellaista, mitä en jo olisi tiennyt. Olisi jäänyt sellainen huijattu olo, jos olisin itse maksanut, mutta sellaisiahan nuo kaikenmaailman konsulttifirmat tuntuvat olevan tai mitä lie konsulentteja ovatkaan. Montakohan sataa tai peräti tuhatta euroa mun kohdalla yhteiskunta joutui tuosta pelletouhusta maksamaan? Ei varmasti ole halpaa tuollainen ja varmasti vastaavaa on tehty monelle muulle työttömälle, joten palaako tässä vuositasolla peräti miljoonia euroja savuna ilmaan? Mutta eihän tässä muusta ole kyse kuin kiusanteosta työttömiä kohtaan. Ainakin voin nyt oman kokemuksen perusteella sanoa, että en missään nimessä voi suositella Satakoulutusta kenellekään.

16.7. alkoi Suomi Areena ja siellä olin taas perinteisesti kuvaamassa ja ihmettelemässä. Tällä kertaa oli myös liikkeellä Suomi Areena -erikoisjunavuoro, josta lyhyt videopätkä. Lämpötilan puolesta Suomi Areena -viikko oli poikkeuksellisen lämmin, jos ei muisti tee kepposiaan. Päivällä oli jopa 30 asteen ylityksiä ja meikäläisen astma ei tykännyt lainkaan hyvää. Pyöräily oli yhtä tuskaa kun ei vaan saa happea vaikka kuinka haukkoo henkeä kuin kala kuivalla maalla. Eräänä iltapäivänä kaveri soitti, että Porin kentällä on Antonov-kone, jos haluaa kuvata. Vaan kun en millään pystynyt pyöräilemään siinä helteessä, joten jäi kuva saamatta, mikä harmitti suunnattomasti.

Lämpöaalto sai kokeilemaan Pelle Peloton -viritelmää: teippasin tavallista foliota makkarin ikkunaan ja jos ei muuta, niin ainakin huone tuntui hieman viileämmältä. Tai kuten Jopen keksijähahmo sanoisi: en tiedä toimiiko, mutta voihan sitä kokeilla. :-)

Heinäkuun lopussa kävin torilla aikomuksena ostaa vadelmia. Vaan sitä herttaista mummelia, jolta olen vadelmat useampana vuonna ostanut, ei sitten näkynytkään missään. Kysyin yhdeltä myyjältä asiasta ja hän kertoi, ettei kyseistä rouvaa ole näkynyt koko vuonna. No, ostin sitten vadelmat häneltä ja viereiseltä mustikoita.

Kuorma-auto taksina herätti paljon porua yleisöosastolla. Tein videon, jossa yritin selittää, mikä se kuorma-auto voi pienimmillään olla ja miksi sellainen saa olla taksina. Tosin syy kuorma-auton sallimiseen taksiautona on puhdas arvaus, koska en millään voi tietää poliitikkojen mielenliikkeitä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en millään muotoa haluakaan tietää.

2.9. käytiin kaverien kanssa Nokialla höyryvetoista junaa katselemassa. Kamera oli taas mukana, joten kuvia (lisää kuvia voi selata tuolla Flickrissä, osaatte varmaan?) ja video tuli muistoksi.

Porin päivä tuli ja meni ja taaskaan ei ollut mitään uutta. Aina vain sitä samaa vuodesta toiseen. Tulee väkisinkin mieleen, että vaihtavatko vain sen päiväyksen siinä ohjelmatiedotteessa. Hmm, olen tainnut mainita tämän ennenkin? No, ainoastaan porilaisten marssi tuli videoitua kun kerta kaikkiaan mitään uutta ei ollut. :-( Olen hyvin pettynyt Porin päivän ns. ohjelmaan, ollut jo vuosia.

Syyskuun alussa tarjottiin linja-autohommia. Vaan se paikka osoittautui hyvin pian hyvin huonoksi. Kaksi kuukautta vain tuli oltua. Ei ole oikein hyvä alku, jos toinen kuski ensimmäistä kertaa minut nähdessään sanoo, että katso sitten palkkalaskelma tarkkaan, sieltä tuppaa puuttumaan kaikenlaista. Vähän myöhemmin toinen kuski sanoo samaa ja niinhän sieltä puuttuikin.  Ei maksettu ylitöistä, ei vapaapäiväkorvausta, ei pyhätunteja, ei osapäivärahoja ja ilta- ja yötunnitkin vaihtelivat jaksosta toiseen vaikka työvuorot olivat identtisiä. Firmassa oli myös vakavia puutteita autojen huollossa eikä tietokaan kulkenut juuri lainkaan.

27.10. oli Puuvillan 4-vuotissynttärit, joissa kävin entisen naapurin kanssa. Esiintymässä oli Abreu, jonka vaatetus hieman pisti silmään. Eikö voisi asiallisesti pukeutua eikä pelkkiin rintsikoihin ja puvuntakkia muistuttavaan takkiin? No, ehkä se on tätä nykyaikaa, jota ei tämmöinen vanha ukko enää ymmärrä.

Marraskuun puolivälissä kävin vihdoin ja viimein ostamassa pienen Singerin. Alkaa noita paikkaus- ym. ommeltavia kerääntymään jo siinä määrin, että asialle pitää tehdä jotain. Ja kun luonteeni ei oikein hyväksy tavaran pois heittämistä, ellei ole ensin yrittänyt korjata. Hyvin nuo ompeleet onnistuivat. Ei ehkä maailman näteimpiä paikkauksia, mutta ajavat asiansa ja se riittää mulle.

Vaihdoin näytönohjaimen tietokoneeseeni ja tein siitä videon. Eipä mennyt vaihto niin sujuvasti kuin oletin, mutta toimii kuitenkin.

26.11. kävi Porissakin joulupukin juna. Olin tietysti paikalla ja otin muistoksi sekä video- että kuvamateriaalia. Yksi kuva on julkaistu.

Itsenäisyyspäivänä tein nopeasti videon joulukahvista. Tuota olen muutamana jouluna itse tehnyt ja jouluinen tunnelma tulee, myös tuoksun puolesta. :-)

Jouluaatto meni hieman perinteistä poiketen. Yleensä olen katsonut Turun joulurauhan julistuksen töllöstä ja sitten syönyt jouluruokaa. Nyt entinen naapuri pyysi mukaansa katsomaan tätä paikallista, joten menimme sinne. Se oli meille molemmille ensimmäinen kerta. Luukkoskan versio ei ollut mielestäni niin hyvä kuin tuo Turun, mutta menetteli. Sieltä entisen naapurin ehdotuksesta menimme Keski-Porin kirkkoon, kun siellä oli joku lapsille ja lapsiperheille tarkoitettu tilaisuus. No, meillä ei ollut lapsia, mutta mentiin silti. Käytännössä tilaisuus oli joululaulujen laulamista, sanoi se pappikin muutaman sanan ja luki jouluevankeliumin. Jos ei vanha muistini tee kepposta, niin en ole missään tilaisuudessa ollut Keski-Porin kirkossa, joten sekin oli mulle ensimmäinen kerta. Tämän jälkeen kotiin. Jouluruokailuni oli nyt sitten pari tuntia perinteisestä myöhässä enkä siis katsonut töllöstä sen enempää joulurauhan julistusta kuin Lumiukkoakaan. Loppuaika joulunpyhistä meni kuitenkin perinteisesti eli kotona ollessa. En poistunut kämpän ovesta mihinkään kolmeen vuorokauteen, siis aivan oikein, reilu 72 tuntia kului ennen kuin kynnyksen yli astuin, roskia viemään.

Ilmaisjakelua jaettiin 25.12. mikä on jo jonkinlainen pyhäinhäväistys. Minä en millään voi ymmärtää, että pitää joka päivä olla tulossa ja menossa, eikö nyt edes jouluna voi rauhoittua? Viettäkää aikaa sukulaisten tai ystävien kanssa tai olkaa ihan vain omassa rauhassa. Nuokin mainokset oli tarkoitus jakaa vasta joulun jälkeen päätellen ilmoituksista. Minusta jouluna kuuluu rauhoittua, vietti sitten joulua tai ei ja oli sitten joulu itse kullekin hengellinen tai maallinen juhla. Minä en edes käynyt naamakirjassa, kun se ei minusta kuuluu millään lailla jouluun. En käynyt missään muussakaan somessa. Tuo nimikin on jo niin naurettava kuin olla ja voi. Ei se ole mitään sosiaalista mediaa, mediaa kyllä mahdollisesti ehkä. Minulle sosiaalisuus tarkoittaa sitä, että ollaan ystävien kanssa ihan naamatusten kahvilla tai tapahtumissa jne., viestien kirjoittelu ei ole aitoa sosiaalista toimintaa.

30.12. sain ilmaiseksi tilauksen eräälle Twitchin kanavalle. :-)

Hyvin hän ääntää meikäläisen nimen. Hatunnosto siitä, ei varmaan ole britille helpoimmasta päästä. Voit kuunnella ääntämisen tästä linkistä, se on noin kohdassa 3 minuuttia 55 sekuntia.


Vuosi pääättyi perinteisesti glögiä ja pipareita nauttien samalla raketteja katsellen.

Vuoden päättyessä olin pyöräillyt 3880,64 km joka jäi hieman tavoittelemastani 4 000 km:n matkasta. Tuo hukkareissu työrintamalle verotti aika paljon.

Selective color ja miten se tehdään

Selective color -nimitykselle en nyt äkkiä keksi hyvää suomennosta, mutta kyse on kuvankäsittelyssä tehtävästä toiminnasta, jolla värikuvassa vain tietty kohta tai väri on näkyvissä kuvan ollessa muuten mustavalkoinen. Yleensä ohjeet ovat Photoshop-ohjelmalle, mutta tein tämän Corelin Photo-Paint -ohjelmalle, jota itse käytän ja haluan näyttää, että muullakin kuin Photoshopilla voi tehdä ihan yhtä hyvin näitä kikkoja. Jos olisin nuori, voisin vielä lisätä, että haluan olla erilainen nuori. :-)

Tässä kuva, jota käytän esimerkkinä.

Avataan kuva Photo-Paintiin. Sen jälkeen otetaan Object Manager käyttöön, jos se ei jo ole, painamalla Ctrl+F7 tai valikosta Object --> Object Manager. Sen jälkeen Object Managerissa otetaan kiinni background-kohdasta ja raahataan se kuvan nuolen kohtaan.

Nyt Object Managerin yläosaan tulee uusi rivi (Object 1) ja se on aktiivinen. Klikataan nuolen kohdasta ja sinne tulee valkoinen alue.

Valkoinen suorakaide on nyt aktiivinen. Klikataan sen vasemmalla puolella olevaa pikkukuvaa. Sen jälkeen mennään valikkoon ja valitaan Adjust --> Image Adjustment Lab. Avautuu uusi ikkuna, jossa kuvalle voi tehdä erilaisia säätöjä. Kuva halutaan muuttaa mustavalkoiseksi, joten se onnistuu vetämällä saturation-liukusäädin kokonaan vasemmalle. Kuva muuttuu nyt mustavalkoiseksi. Muita säätöjä voi tehdä, jos tuntuu, että kuva sellaista kaipaa.

Kun halutut säädöt on tehty, hyväksytään valinnat OK-napista. Seuraavaksi valitaan Paint tool painamalla P-kirjainta tai klikkaamalla vasemmassa palkissa olevaa kuvaketta (alla olevassa kuvassa A-kirjaimen alapuolella oleva neliö). Seuraavaksi valitaan Object Managerissa se valkoinen suorakaide ja sitten varmistetaan, että vasemmalla olevassa palkissa on musta neliö valkoisen neliön päällä nuolen kohdassa.

Nyt maalataan haluttua kohtaa kuvasta. Sitä mukaa kun maalaus etenee, kuvan alkuperäinen väri palautuu, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy. Pensselin kokoa voi säätää ylhäällä olevasta neliöstä, joka on normal-sanan vasemmalla puolella oleva luku. Jos hiiri lipsahtaa ja paljastaa väriä väärästä kohtaa, valitaan nuolen kohdalta väriksi valkoinen, jolloin samalla tavalla maalaamalla voidaan palauttaa taso eheäksi eli väri katoaa. Maalauksen edetessä valkoinen suorakaide Object Managerissa muuttuu mustaksi, sitä enemmän mitä laajemmalta alueelta maalataan.

Kun kuva on käsitelty halutunlaiseksi, valitaan valikosta Object --> Combine --> Combine all objects with background tai näppäimistöltä Ctrl+Shift+nuoli alas. Object Managerissä näkyy enää yksi rivi, joka on Background. Nyt kuvan voi tallentaa haluttuun muotoon vaikkapa jpg-kuvaksi.

Jos muokkausta ei saa kerralla tehtyä, kuvan voi tallentaa Corelin omaan cpt-muotoon. Toki sen voi tallentaa ennen objektien yhdistämistäkin, jos haluaa ylimääräisen varmuuskopion siltä varalta, että muokkausta pitää myöhemmin jatkaa.

Nyt on valmis kuva, jossa on vain haluttu kohta värillisenä muun ollessa mustavalkoisena.

Tällä samalla periaatteella voi myös sumentaa kuvan ja jättää vain tietty kohta teräväksi. Sumentaminen sopii hyvin esimerkiksi muotokuviin. Tee samat toimenpiteet kuin edellä, mutta Image-valikon sijasta mene Effects valikoon, valitse sieltä Blur ja sitten vaikkapa Gaussian Blur. Avautuvasta ikkunasta valitset halutun sumennoksen voimakkuuden. Tee samat toimenpiteet kuin edellä loppuun asti ja näin on sumennos valmis, kuten alla.

Työkkärin sekoilut, osa... jotain

Ensin hieman taustatietoja. Porissa on kaksi yhdistystä, jotka ovat mukana kuntouttavassa työtoiminnassa/työkokeilussa/mikälie. Molemmat ovat samalla alalla hyväntekeväisyyttä harjoittavia. Työntekijät ovat vapaaehtoisia tai työkkärin sinne pakottamia, yhdistykset eivät siis voi työllistää ketään poislukien ehkä toiminnanjohtajan tai millä nimellä häntä sitten kutsutaankin.

Meikäläisellä on pieni terveydellinen ongelma, en pysty heräämään kovin aikaisin vaan olen kansanomaisesti sanottuna aamu-uninen.

Työkkäri sai sitten päähänsä, että laittaa minut toiseen näistä paikoista autokuskiksi. Sattumalta tiesin, että siellä on aikainen herätys, mutta se ei työkkäriä tuntunut kiinnostavan, vaikka olen lääkärintodistuksen sinne toimittanut aamu-unisuudestani.

Menin sitten sovittuun aikaan yhdistykseen. Auto ei ollut vielä tullut, joten sanottiin, että istu ja odota vaikka tuossa pöydän ääressä. Näin tein, mutta nukahdin hetkeksi siihen saman tien. Hetken aikaa katselivat ja totesivat sitten, että ei susta ole täällä mitään hyötyä, jos et hereillä pysy. Ei siis tullut mitään.

Ilmoitin sitten työkkäriin, miten kävi eikä siinä mitään. Sanoivat, että voin itsekin jonkin paikan hakea, jos haluan. Otin siis yhteyttä toiseen yhdistykseen, kävin paikan päällä ja heillä olisi ollut kova tarve kuskille, kun kesälomatkin alkavat pyörimään. Yhdistyksen puolesta kaikki oli selvää ja kun tapaaminen työkkärin kanssa oli, kerroin löytäneeni paikan ja heti voisi aloittaa.

Vaan nytpä työkkärin akka totesi, että ei käy. Kysyin, miksi ei. Syy oli kuulemma se, että mulla on niitä työkokeilupäiviä tai mitä lie vähän jäljellä ja pitäisi löytää paikka, joka pystyy työllistämään jakson jälkeen. Sanoin, että tämähän on ihan sama homma mitä itte olette ehdottaneet, ainoa ero on se, että löytämässäni paikassa voi aloittaa hieman myöhemmin. Näytti kovin vaivautuneelta ja tuijotteli sinne tänne ja mitään kunnon selitystä ei sitten lopulta tullut. En siis päässyt toiseenkaan paikkaan.

Koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, niin alkaa tuntumaan, että työkkärin ainoa tehtävä on kiusata minkä ehtivät. Jos toimitat lääkärinlausunnon, niin löytävät paikkoja, joihin et millään sovi ja sellaisia sitten ehdotetaan eikä mitään muuta vaikka tiedossa olisi sopivia paikkoja terveydentila huomioon ottaen. Jos itse ehdotat jotain, niin aina keksitään joku selitys, että ehdottamasi koulutus/harjoittelupaikka/orjatyöpaikka/jne. ei millään käy. Ja nimenomaan keksitään niitä syitä.

Vuosikatsaus, 2017

Muistelen mennyttä vuotta, vaikka sellainen sanonta onkin, että "joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään".

19.3. pidin järjestelmäkameran peruskäytön kurssin talotoimikunnan järjestämänä. Alkeiden jälkeen oli käytännön harjoittelua. Vastaavan kurssin olen valmis pitämään muillekin.

Seuraavaksi muistuu mieleen NextJet, joka aloitti säännöllisen reittiliikenteen Porista Tukholmaan/Helsinkiin 24.4.2017. Ihan ensimmäistä lähtöä en ollut katsomassa, kun ne mokomat lähtivät joskus aamukuuden jälkeen eikä tällainen aamu-uninen äijänkäppänä noin aikaisin pääse hereille. Mutta väsynein silmin olin kentällä kuvaamassa koneen saapumisen Helsingistä (noin aamukahdeksan aikoihin) ja otin muistoksi video- ja kuvamateriaalia.

Sitten mennään kesäkuun 14. päivään. Silloin kävin kaverin kanssa pyöräilemässä ja tavoitteena oli saada 100 km kerättyä mittariin yhdellä reissulla. Onnistuihan se ja aikaa meni noin 5,5 tuntia, kun emme kiirettä pitäneet. Tästä suorituksesta sain virtuaalipalkinnon Stravassa. Mukanani oli Polarin polkupyörän ajotietokone sykevyöllä lisättynä. Hieman jännitti, kestääkö laitteen akku näin pitkää matkaa, mutta huoli oli turha, vielä jäi virtaakin reilusti. Olin toki laitteen ladannut varmuuden vuoksi, joten täydellä akulla lähdettiin. Seuraavana päivänä olin tuntevinani jotain outoa jaloissa, mutta ei kai se vakavaa ollut kun lisää kilometrejä kertyi heti seuraavana päivänä.

1.5. kerääntyivät mobilistit Kodin Terran P-alueelle. Muutama kuva tuli otettua, esimerkiksi tämä.

10.6. käytiin kavereiden kanssa Seinäjoen ilmailunäytöksessä. Kuvia ja video tuli otettua.

2.-9.7. kävivät englantilaiset rautatieharrastajat kiertämässä Suomea. Kävivät myös Porissa 5.7. Muutama kuva tuli otettua, samoin videomateriaalia: junan saapuminen Poriin, tulo Mäntyluodosta ja lähtö Porista. Resiina-lehden numerossa 4/2017 on Alan Sprodin matkakertomus.

Suomi Areena on tapahtuma, jossa olen useamman vuoden käynyt kuvaamassa. Perinteitä noudatin nytkin ja kuvasaalista tuli jonkin verran. Sain myös ns. retropöllökassin, joka kai oli jotain hienoa, kun ihmiset sitä niin kovin halusivat. Tiedä sitten, onko vain porilaisten tapa, mutta aika röyhkeästi niitä kasseja hamuiltiin, jopa niin, että paikalla olleet järjestysmiehet (vai ovatko järjestystä ylläpitäviä henkilöitä kun ei kai nykyään saa olla sukupuoleen viittaavia nimikkeitä) joutuivat hieman innokkaampia pitämään aisoissa. Suomi Areenassa kävin myös koeajamassa sähköauton (BMW). Se oli ensimmäinen kerta, kun sähköautolla ajoin.

17.7. käytiin kavereiden kanssa toistamiseen Merikarvia Truck Meetingissä. Sieltä tuli myös kuvasaalista kerättyä, kuten linkistä voi nähdä.

Heinäkuun lopussa Posti lopetti jakelun tiistaipäivisin, ainakin täällä päin.

30.7.2017 kävin kaverin kanssa Jokioisten höyryfestivaalilla. Video 1 ja video 2 sekä kuvia.

15.8. käytiin kavereiden kanssa tutustumassa Mobiliaan ja Vehoniemen automuseoon.

16.8. kävimme Kiukaisissa katselemassa Kokemäki-Rauma -radan 120-vuotisjuhlajunaa. Kuvia ja video todisteena käynnistä. :-)

23.9. oli Porin päivä. Mitään uutta ei oltu taaskaan keksitty, joten kuvia ei tullut otettua yhtään. Ainoa poikkeus vuosien (vai vuosikymmenien?) samana pysyneeseen ohjelmaan (muuttavatko vain sen päiväyksen siinä ohjelmassa?) oli nyt yleisölennätys NextJetin koneella. Sinne menin, vaikka pelkään korkeita paikkoja. Yhdessä vaiheessa lentoa meinasi tulla yhtäaikaa sekä oksennus että paniikki. Hetken aikaa silmät kiinni, niin se meni ohi. Mutta loppuajan kyllä mahanpohjassa pyöri jotain muutakin kuin aamupala. Lennon päätteeksi pääsi juttelemaan lentäjien kanssa ja he vaikuttivat mukavilta tyypeiltä. Toimivat hyvänä esimerkkinä siitä, mitä asiakaspalvelu on. Taisi tulla 10 vuotta täyteen kun olen viimeksi englantia käyttänyt puhuessani. Kyllä me silti tunnuimme toisiamme ymmärtävän. Jälkeen päin harmitti, kun en heiltä älynnyt kysyä, että mikä on kiitotien numero siinä tapauksessa, että se on suoraan pohjoiseen. Teoriassa se voisi olla sekä 36 että 00, mutta veikkaan kolmekutosta.

20.10. ja 23.10. välinen aika oli normaalia kiireisempää Porin lentokentällä. Myös harvinaisempaa yhtiötä kävi täällä päin. Viikon aikana lähti viisi lomalentoa ja kun jokaiseen koneeseen menee hieman alle 200 matkustajaa, niin viikon aikana noin tuhat lomailijaa oli lämpimässä. Kuvattua sain seuraavat harvoin täällä käyvät lentoyhtiöt: Aegean Airlines, omalla ja Star Alliance maalauksilla (vai ovatko teippauksia?), Corendon Airlines ja Small Planet Airlines. Konetyypit olivat tuttuja, Boeing 737 ja Airbus A320.


25.10. kävin kavereiden kanssa Helsingissä. He tutustuivat museoon, minä kuvasin rautatieasemalla. Kävimme myös ratikkamuseossa, joka oli oikeastaan aika hyvä. Liian pieni tila mun mielestä, mutta hyvin oli tuohonkin tilaan saatu tavaraa näytille. Helsingin ongelmaksi havaitsimme, että tavallista suomalaista ruokaa ei keskustasta tuntunut löytyvän hakemallakaan, olisi pitänyt etukäteen netistä katsoa. Kaikkea muuta kyllä oli. Kaverit menivät sitten johonkin kiinalaiseen vai mikä oli syömään, hmm jotain ja itse söin kasvispainotteista, öö jotain. Kaupungilla huomasin, että poliiseja oli runsain määrin eduskuntatalon ympäristössä. Olikohan siellä joku tilanne päällä?

6.12. tuli kesken kaiken tekstiviesti. Ihmettelin, kuka kumma nyt tekstaria lähettää. No, se oli tervehdys, kun tuli 100 vuotta täyteen itsenäisyyttä. Oletin ensimmäiseksi, että taas oli käytetty verorahoja, mutta myöhemmin uutisissa kerrottiin, että maksu meni operaattoreilta eikä verorahoista. No, kaipa tuo jotain ilahdutti, minuun ei tehnyt mitään vaikutusta.

24.12. joulupukki oli liikkeellä poroineen ja rekineen. Oli oikein laittanut transponderin rekeen niin näkee muutkin, missä lahjat kulkevat. :-D Ruutukaappaus Flightradarista.

Vuoden lopussa totesin polkeneeni tänä vuonna ilmeisesti uuden ennätyksen vuositasolla. Tilastoinnin mukaan kilometrejä kertyi kaikkiaan 3 420,07 missä on noin 133 km enemmän kuin edellisenä vuonna. Pitäisikö yrittää saada täydet 3 500 km vuonna 2018?

Kameran valotusohjelmat

Jos on joskus tullut ihmeteltyä (järjestelmä)kameran pyöritettävässä nupissa tai pienessä näytössä olevia P, M ja muita merkkejä niin tämä blogiteksti yrittää selventää asiaa.

Eri kameramerkeillä on hieman eri tapa toteuttaa asiat. Canon on suosinut pyöriteltävää nuppia kameran päällä, Nikon käyttää sekä nuppia että mode-näppäintä ja näyttöä (eli ohjauspaneelia kuten sitä D810 käytöohjeessa kutsutaan) hieman mallista riippuen. Nikonin tapa käyttää nappia ja näyttöä on käytössä myös Canon 1D Mk IV -mallissa. Alla kaksi esimerkkiä Canonilta.

C-kirjain allaolevassa 70D-kuvassa ei tarkoita valotusohjelmaa, vaan siihen voidaan tallettaa erilaisia asetuksia niin, että ne ovat nopeasti käytössä. Tähän kuuluu mm. mukautetut toimintoasetukset.

Canon EOS 70D

Canon G11

70D-mallissa valittu ohjelma on se, joka on nupin oikealla puolella näkyvän valkoisen merkin kohdalla, G11:ssä valkoinen merkki näkyy vasemmalla puolella. Molemmissa kameroissa on kuvassa valittuna P-ohjelma.

Uuden kameran ohjelmaksi on tehtaalla yleensä valittu täysautomaattiohjelma, joka on merkitty vihreällä. 70D:ssä se on merkkitty vihreän suorakulmion sisällä olevalla vihreällä A-kirjaimella (vihreä väri ei kuvassa kokonaan näy), G11:ssä vihreällä pohjalla olevalla AUTO-sanalla ja Nikon D5300-mallissa kamerankuvalla, jonka yläpuolella on AUTO-sana.

Täysautomaattiohjelma.

Tämä ohjelma on nimensä mukaisesti täysin automaattinen. Käyttäjällä ei käytännössä ole mitään vaikutusta kameran säätöihin, ainoastaan kuvanottohetki on käyttäjän päätettävissä (hieman liioitellusti).

Ohjelma useimmiten estää RAW-kuvan käytön. Mahdollinen HDR ei sekään välttämättä ole käytössä, salamaa käytetään automaattisesti jne. Kameran käyttöohjetta kannattaa tutkia, mitä kaikkea tässä tilassa jää käyttäjän saavuttamattomiin. Yleensä suurin osa toiminnoista.

Suorakaide, jossa on salama yliviivattuna (Canon 70D) tai ympyrän sisällä oleva yliviivattu salama (Nikon D5300) tai muu vastaava merkintä tarkoittaa käytännössä tätä samaa täysautomaattiohjelmaa, mutta tässä tilassa salama ei välähdä.

P-ohjelma (Program Auto Expose tai Program AE, Ohjelmoitu automaattivalotus)

Tämä on käytännössä automaattinen valotusohjelma siinä mielessä, että kamera valitsee edelleen itse aukon, ajan jne. mutta jättää käyttäjälle enemmän valtaa. Salama ei välähdä vaikka olisi kuinka pimeää, RAW-kuvaus on käytössä, ISO-herkkyyttä voi itse muuttaa jne. Erityisen kätevää on ns. ohjelmansiirto, jolla käyttäjä voi kuvakohtaisesti säätää aukon ja ajan arvoja toisenlaisiksi kuin kamera on valinnut kuitenkin niin, että valotus pysyy samana.

Suljinajan valinta (Tv tai S)

Tästä käytetty nimitys hieman vaihtelee valmistajasta riippuen. Kyseessä on suljinajan valinta, jossa käyttäjä valitsee valotukseen käytettävän ajan ja kamera siihen sopivan aukon. Tämä on siis eräänlainen puoliautomaattinen kuvaustila.

Tv (Time value) tarkoittaa aika-arvoa ja S (Shutter Speed) suljinaikaa, mutta kyse on samasta asiasta. Myös suljinajan esivalinta -nimitys on käytössä.

Aukon valinta (Av tai A)

Tämä tarkoittaa, että käyttäjä valitsee käytettävän aukon ja kamera siihen sopivan suljinajan. Samanlainen puoliautomaattinen kuvaustila kuin Tv/S, nyt vain valitaan ajan sijasta aukko.

Av tulee sanoista Aperture Value ja tarkoittaa aukkoarvoa.

Käsisäätöinen valotus (M)

Tässä tilassa käyttäjä tekee kaiken ja kamera toteuttaa. Kamera kyllä varoittaa, jos jokin ei ole sen mielestä kohdallaan, mutta ei estä kuvan ottoa eikä tee mitään korjauksia. Jos siis käyttäjä tekee säädöt täysin pieleen, tuloksena on ääritapauksessa joko täysin musta tai valkoinen "kuva" riippuen siitä, menikö ali- vai ylivalotuksen puolelle.

M tulee sanasta Manual, käsikäyttöinen.

Aikavalotus (B, lyhenne sanasta bulb)

Tämä on tila, jossa suljin pysyy auki niin kauan kuin laukaisin pidetään pohjassa. Jos valintakiekosta ei löydy tätä, se voi löytyä M-ohjelman takaa kuten Nikonin D5300-mallissa, jossa suljinajan valintaa säädetään niin kauan kunnes näyttöön tulee ajan sijasta teksti bulb.

Erityiskohdetila (SCN, lyhenne sanasta scene)

Nämä ovat automaattisia ohjelmia, jotka on pyritty optimoimaan tietyntyyppisille kuvaustilanteille. Aiemmissa Canonin malleissa oli eri paikka eri ohjelmille kiekon reunoilla, mutta 70D:ssä ne ovat tuon yhden kohdan takana. Nikonin D5300-mallissa on edelleen osalle oma paikkansa kiekolla, mutta osa on laitettu SCENE-sanan kohdalle.

Tämän kohdan takaa löytyy erilaisia kuvausohjelmia, joten kameran oman käyttöoppaan tutkiminen on paikallaan.

Esimerkkeinä näistä tiloista on lähikuvaus (kamera sallii tarkennuksen hyvin lähelle), muotokuvaus (kamera pyrkii käyttämään suurinta aukkoa lyhyen terävyysalueen saamiseksi), maisemakuvaus (kamera pyrkii käyttämään pienintä aukkoa laajan terävyysalueen saamiseksi), urheilukuvaus (kamera pyrkii käyttämään mahdollisimman nopeaa suljinaikaa liikkeen pysäyttämiseksi) ja yökuvaus (kamera käyttää pitkää valotusaikaa ja usein myös salamaa).

Luova automaattikuvaus (CA), Canon 70D

Tämän perimmäistä tarkoitusta en ole oikein ymmärtänyt. Siinä käyttöohjeen mukaan voi muuttaa kuvan tunnelmaa ym. haluamikseen, jotka sitten kaiketi ovat aina käytössä tässä tilassa. Minusta jotenkin turha toiminto kamerassa.

Erikoistehosteet (EFFECTS), Nikon D5300

Tästä löytyy erilaisia valmiita tehostekeinoja kuviin. Kun kuva on otettu, kamera lisää siihen halutun tehosteen. Tällaisia ovat mm. lelukamera- ja miniatyyritehoste.

Vastaavia tehosteita löytyy Canon 70D-kamerasta näin: ota kuva, avaa valikko, siirry oikealle ensimmäiseen play-napin näköiseen kohtaan (väri muuttuu punaisesta siniseksi), valitse luovat suotimet, paina set-nappia ja valitse haluttu tehoste.

Ennakkoluuloja(ko) bussikuskeista rahtipuolella?

Hain aikoinaan yhtä kuskin paikkaa ja pääsin jopa haastatteluun. Haastattelussa alkoi tuntua heti alussa siltä, että isäntä ei haluakaan meikäläistä. Juttu pyöri ja pyöri kunnes sitten isäntä rohkaistuu toteamaan ison ongelmansa. Keskustelu meni suunnilleen näin:

Isäntä: Mahdatko sä osata ajaa kuorma-autoa kun sä oot vaan bussikuski?
Minä (todettuani etten pääse tähän paikkaan): Kuule, jos olen ajanut 14,5-metristä, 3-akselista pikavuoroautoa Helsingissä pahimpaan iltapäiväruuhkan aikaan eikä ole tuntunut missään, niin ihan tosissasiko luulet, etten selviä ton sun pikkuautos (pieni 2-akselinen jakoauto) kanssa Porissa, jossa ei edes tiedetä, mitä ruuhka tarkoittaa?
Isäntä, selvästi hätkähtäen ja nikotellen: Niin, no, juu öh... mä en tainnut nyt ajatella loppuun asti.
Minä: Juu, et kyllä ajatellut yhtään mitään.
Isäntä: Otan sitten yhteyttä, jos pääset.

En päässyt, se kävi selväksi jo haastattelun alkumetreillä.

Eikä tuo ole ainoa kerta, saman olen vuosien mittaan kuullut muutamankin kerran.

Mistä ihmeestä rahtipuolelle on tullut noin kova epäluulo siitä, ettei linjurikuski osaa ajaa kuorma-autoa? Voisiko joku selvittää? Ihan oikeasti nyt, kertokaa mulle.

Säiliöpuoli on kanssa urbaanin legendan mukaan ihan ihmeellistä ja yliluonnollista touhua:
Eräs isäntä ihmetteli kovin, miten mahtaisin pärjätä säiliöpuolella, kun se on niin oma maailmansa. Mutta kun sitten kysyin, miten se on oma maailma, niin vastausta ei tullut, ei edes yritystä. Taisi olla vaikea kysymys (pahus kun työnhakija kysyy vaikeita). Eräs toinen isäntä sentään vastasi kysymykseen toteamalla, että "no eihän se oikeastaan olekaan, on mulla pari suoraan kurssilta tullutta ja nekin on pärjänneet ilman aiempaa kokemusta, toinen on nainen". En vain tiedä, miten sukupuoli tähän liittyy.

On joukossa sentään fiksujakin isäntiä. Olin erästä paikkaa katsomassa ja siinä sitten käytiin kärry hakemassa perään. Työhaastattelu siis suoritettiin tien päällä ja samalla tuli annettua ajonäyte. No, jotenkin vaistosin, että apukuskin paikalta nyt tarkkaan katsotaan ja seurataan, mitä toi "vaan bussikuski" oikein tekee. Kun täysperä saatiin 2-tielle ja jo vähän vauhtiakin, niin apukuskin paikalta todetaan, että "kyllä sä ajaa osaat" ja tuntui kuin olisi isäntä rentoutunut ihan kokonaan. Juttukin rupesi olemaan jotenkin vapaampaa, tai ainakin siltä tuntui.

Häneltä kysyin tuota säiliöpuolen ihmeellisyyttä ja hän kertoi oman kokemuksensa perusteella, että ei siinä ole mitään ihmeellistä. Yritin jotain perusteita löytää kysymällä, että onko se ihmeellisyys siinä, että neste tuppaa liikkumaan ja vaikkapa jarrutuksessa tuntuu, että auto menee eikä pysää. Mutta ei kuulemma, ne on niin pieniä voimia loppujen lopuksi, että siihen tottuu parin risteyksen jälkeen, jolloin sitä ei enää tietoisesti ajattele. Mitään todellista perustetta esittää moisia ei hänen mukaansa ole.

Jaa se työpaikka? Hän olisi ottanut töihin, mutta kävi ilmi, että työpäivä olisi alkanut aamuneljältä, ehkä jo aiemminkin. Se ei oikein sovi tällaiselle aamu-uniselle. Oli siinä vielä toinenkin haittapuoli: maanantaina kun lopettaa, ei vielä tiedä, onko keskiviikko työpäivä ja jos on, niin minne päin olisi suunta.

Jos mennään oikein ääripäähän fiksujen isäntien osalta, niin eräs olisi tarjonnut parin, kolmen viikon keikkaa ulkomaille. Toinen auto olisi erään muualta saamani tiedon mukaan ollut juuri pakasta vedetty. Että kyllä ne jotkut luottavat tuliterän rahtirattaansa tuntemattomalle ja vieläpä ulkomaan ajoon, josta mulla ei ole mitään hajua (kiitos muuten luottamuksesta, jos tämän luet). Olisin voinut jopa lähteä, mutta varoaika oli niin lyhyt, että en ehtinyt valmistautua. Tuttu suositteli, että Soneran liittymällä tulee reissut paljon halvemmaksi puhelujen suhteen kuin mun nykyisellä Saunalahden liittymällä, että semmoinenkin olis pitänyt hommata ja läjä käteistä, kun en luottokorttia omista. Harmittaa, kun meni niin viime tippaan Facebookin sekoilun takia. Mutta toisaalta, on ehkä parempi jättää noi ulkomaan ajot niille, jotka ne paremmin hallitsevat, ainakin näin aluksi. Kun nyt pääsisi edes kotimaassa rahtia kuskaamaan.

Muisteluita

Muistelenpa tässä aikoja, jolloin olen päässyt kokeilemaan erilaisten ajoneuvojen ja työkoneiden ajamista.

Ensimmäinen ajokortti, ABC

Ensimmäinen kerta on tietysti se, kun ikää on sen verran, että pääsee aloittamaan autokoulun. Koska olen ollut luokallani aina sieltä nuoremmasta päästä, niin muiden kokemukset olen laittanut korvan taakse. Niinpä sitten aikoinaan valitsin Porin Uuden Autokoulun paikaksi, jossa koulutuksen kävin, koska se oli saanut kehuja muilta. Silloin sai vielä moottoripyörän ajo-oikeuden suoraan, toisessa ääripäässä oli kuorma-auton ajo-oikeus. Valitsin siis itselleni ABC-kortin. Oppitunnit menivät kuta kuinkin rutiininomaisesti, paitsi teoriatunnilla tuppasi hieman väsyttämään ja taisi se tunnin vetäjäkin huomata, että joku täällä pilkkii. Ei kuitenkaan sanonut mitään.

Ajotunnilla oli pari mieleen jäänyttä tapausta. Ensimmäinen on se, kun ajo-opettaja toteaa heti alussa, että sä olet ajanut ennenkin. Sanoin, että en ole. Noo, kyllä sä sen voit myöntää, ei se vaikuta kortin saamiseen, toteaa ope. Siinä sitten muutaman kerran puolin ja toisin oli sellaista juupas-eipäs -väittelyä. Minä en myöntänyt sellaista, mitä en ollut tehnyt ja ajo-ope ei taas voinut ymmärtää, että joku voisi ihan kylmiltään ajaa niin hyvin. Toinen tapaus oli tilanne, jossa harjoiteltiin taskuun peruutusta, siis kuorma-autolla. Opettaja valitsi paikan ja meikäläinen sitten tuuppasi MANin parkkiin. Taskuparkkia oli sanottu hieman vaikeaksi, joten piti oikein kysyä, oliko tämä nyt sitten tässä. Ajo-ope siihen, että tässä tämä, ei tässä näytä ongelmia olevan. Ajo- ja teoriatunnit päättyivät ja sitten kävi ilmi, että oli pakko odottaa, että pääsen ns. inssiin. Jostain syystä jouduin sitä parisen viikkoa odottamaan, kun ikä ei riittänyt, piti olla 18 vuotta täyttänyt. Tämä ei ole vieläkään selvinnyt, miksi muut pääsivät heti ja meikäläinen joutui odottelemaan. Joutuivatko muuta ajamaan enemmän vai sainko minä muita vähemmän ajotunteja?

Mutta kortti tuli heti ekalla yrittämällä. Katsastusmiehen toteamuksen muistan suurin piirtein. Kun siinä ajettiin, niin hän totesi, että hyvin tämä menee ja ilmoitti sitten paikan, jonne mennään tekemään talliinperuutus siten, että piti kääntää autoa 90 astetta. Hyvin meni ja lopuksi katsastaja toteaa, että voi kunpa hänen päivänsä alkaisi aina näin hyvin ja näytti uppoavan mietteihinsä, samalla vielä todeten, että seuraavan joutuu kuitenkin hylkäämään kun se ajaa päin punaisia tai jotain muuta typerää. Hetken aikaa muissa maailmoissa ollessaan säpsähti, palasi takaisin oikeaan aikaan ja teki tarvittavat merkinnät papereihin sekä onnitteli täydellisestä suorituksesta. Harvoin sitä näkee valtion virkamiestä noin liikuttuneessa tilassa!

Ensimmäinen linja-auto- ja pyöräkuormaajakokemus

Seuraava tapaus oli työharjoittelussa Satakunnan Liikenteellä. Ammattikouluissa ei siihen aikaan ollut kunnollisia mahdollisuuksia raskaan kaluston asentajan töitä harjoitella, joten oppilaat olivat sitten oikeissa firmoissa siellä täällä. Valitsin linja-autofirman vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska se oli lähin mahdollinen paikka. Ajokortin leima ei ollut kunnolla kuivunut (kortti oli sellainen pahvinen, muistaako kukaan?), kun eräässä koeajotilanteessa asentaja kysyy, onko ajokorttia. Sanoin, että kuormurikortti löytyy. No sehän riittää hyvin ja ennen kuin huomasinkaan, olin ajamassa linja-autoa VT11:llä kohti Tamperetta, joka oli silloin hyvä paikka koeajaa. Siis ilman minkäänlaista ajokokemusta autokoulua lukuunottamatta mennä huristeltiin talvikelillä valtatiellä melkein 80 km/h nopeudella. Hyvin meni, ei siinä mitään.

Myöhemmin olin toisessa työharjoittelupaikassa, jossa kysyttiin, oletko ennen pyöräkuormaajaa ajanut. Minä siihen, että en ole. Vastaus oli, että pian olet. Ei muuta kuin Volvon hyttiin ja sitten sain pikaopetuksen, joka meni suunnilleen näin ja kesti 10 sekuntia: Tuosta kauha nousee ja laskee, tuosta kippaa, tuossa on käsijarru, eteen ja taakse, tuohon älä koske, se on pikalukitus. Mä lähden nyt ostamaan varaosia, koita pärjätä. Ja sitten ukko hyppäsi alas kysymättä onko kysyttävää. Ilmeisesti tulen hyvin toimeen pyöräkuormaajien kanssa, koska muutaman minuutin kuluttua huomasin katsovani kauhan liikkeitä enkä vipuja.

Yhdistelmäkortti, ABECE

Opiskelut oli saatu päätökseen, joten oli suoritettava varusmiespalvelus. En meinannut millään päästä kutsuntoja pidemmälle, mutta toisella kerralla ilmoitin, että joko vapautat nyt tai sitten laitat jonnekin, en minä rupea täällä hyppimään joka vuosi, tai edes joka toinen vuosi. Ongelma oli astma, joka aiemmin oli nimetty rasitusastmaksi ja nyt ne pelkäsi kauheasti, miten käy, jos astmaattisen laittaa varusmieheksi. Laittoivat sitten kirjuriksi Niinisaloon, koska siellä ollaan ymmärtäväisiä. Kun sitten virallisempi paperi tuli, oli siellä kuljetuspatterin varapäällikön allekirjoittama lappu, jossa toivotettiin tervetulleeksi kuljetuspatteriin, sotilaskuljettajaksi. Mitä ihmettä, kirjurihan musta piti tulla. No, sinne mentiin ja kahdeksan kuukauden alkuperäinen aika muuttui yhdentoista kuukauden mittaiseksi.

Jokaiselle pyrittiin saamaan yhdistelmäkortti, joten sitä minäkin sitten rupesin suorittamaan. Eräs ajotunti meinasi muodostua ongelmaksi, kun ajo-opettaja, joku kapiainen, sai jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Ajo-opetus annettiin täällä Porissa ja oltiin kääntymässä nuokkarin kulmalta vasemmalle Isolinnankadulta kohti Vähälinnankatua. Talviaika ja kiitettävästi lunta, joten aurausvalleja oli. Siinä Isouusikadulla oltaessa kapiainen pelästyy ja sanoo, että ei hänen tänne pitänyt käskeä kääntymään. Pysäyttäkää auto. No, minä teen työtä käskettyä ja ajo-ope rupeaa hermoilemaan, että mites tästä nyt selvitään kun ei tämä tuosta mahdu kääntymään ja tultiin jo koko yhdistelmän mittakin, että ei voi peruuttaakaan ja voi voi sentään. Meikäläinen odottaa ja seuraa tilannetta. Luulin jo, että ajo-opettaja saa vähintään sydänkohtauksen tai jotain muuta. Mitään järkevää ei kuitenkaan ollut tulossa ja peilistä katsoin, että pari henkilöautoa oli jo taakse tullut. Sitten totesin, että me tukitaan tie ja kyllä tästä nyt on vain mentävä. "Mutta ei tämä mahdu tuosta kääntymään", toteaa kapiainen silmin nähden hermostuneesti. Tein nopean tilannearvion ja totesin, että tähän ei jäädä makaamaan vaan nyt mennään ja kyllä tämä tuosta taittuu, tilaa on ihan riittävästi. Lupaa odottamatta tuikkasin Sisussa vaihteen päälle ja lähdin etenemään. Ihme kyllä, kapiainen oli ihan hiljaa ja seurasi tilannetta, ehkä joku hiljainen "ei tämä onnistu" mutina taisi suusta tulla. Hitaasti ja huolellisesti ajoin risteykseen ja käänsin yhdistelmän Vähälinnankadulle. Kysyin, että minne nyt ajetaan. Voi hyvänen aika sitä kapiaisen ilmettä, kun olin laakista ajanut täysperäyhdistelmän risteyksen läpi kolhimatta mihinkään. Sehän äityi oikein kiittelemään(!) ja totesi lopuksi, että en olisi itse uskaltanut yrittää. Jäi kyllä aika huono kuva tuosta ukosta ja jos kaikki muutkin liikenneopettajat intissä olivat tuota tasoa, niin ei hyvältä kuulosta. Ei voi olla niin, että tyyppi (siis minä), joka on ensimmäisiä ajotunteja ottamassa, ilman minkäänlaista kokemusta yhdistelmästä, pystyy hahmottamaan asiat paremmin kuin ammattilainen, tai siis mukamas ammattilainen. Sen lisäksi, ettei ukosta ollut ajo-opettajaksi, ei siitä olisi varmaan tosipaikan tullen ollut sotilaaksikaan. Ensimmäisten ammusten tippuessa olisi varmaan juossut äiteensä helmoihin.

Kaikki meni tuota ajotuntia lukuunottamatta hyvin, mutta "inssi" ei mennyt läpi. Syytä en tiedä vieläkään. Vaan oli se kyllä hauska ilme sillä kapiaisella (eri kuin tuossa aiemmin ollut), joka tuli lisätunteja antamaan. Kiipesi hyttiin, katsoi minua ja kysyi mitäs te täällä teette. Sanoin, että lisätunteja pitäisi ottaa. Kapiainen katsoo meikäläistä, selaa papereita ja välillä katsoo minua ja mutisee, että sehän meni ihan hyvin, ei teidän kuulu täällä olla. Kukas se inssi on oikein ollut (paperien selausta jälleen kerran). Ai tuo, no se ei nyt periaatteestakaan ketään eka kerralla päästä läpi. Nyt kapiainen jo rentoutui ja hymyssä suin totesi, että onhan se tietysti kivempi olla täällä lämpimässä hytissä kuin lumessa tetsaamassa. Sanoin, että niin on. Sitten ajeltiin huvin vuoksi sinne tänne, mitään lisäoppia en saanut kun en kuulemma tarvinnut. Ja se "inssi" meni toisella läpi puhtain paperein ilman ensimmäistäkään virhettä.

Linja-autokortti, ABECEDE

Intin jälkeen olin työllistämistuella puoli vuotta autoja katsastamassa, mutta koska se oli tukipaikka, siihen oli pakko ottaa aina uusi puolen vuoden välein. Niin minäkin sitten päätin, että kokeillaan, josko pääsisi linja-autokurssille. Porin työkkäriin siis ja odottelun jälkeen pääsin jonkun äijän kanssa juttelemaan. Tässä tulikin sitten pienimuotoinen ongelma. Se äijänketale ei meinannut millään antaa hakupapereita (silloin ei ollut nettihakumahdollisuutta) vaan sanoi, että ihan turha sun on hakea, kun et kuitenkaan pääse. Minä siihen, että pääsen tai en, mutta yritän kuitenkin. Niin mutta kun pälä pälä sitä ja pälä pälä tätä. Aikamme siinä väiteltiin ja koska en ole ikinä työkkärin porukasta pitänyt, niin rupesin minäkin jo hermostumaan. Sanoin, että sinä et päätä, kuka pääsee, vaan päätöksen tekee Huittisten työkkäri, joten anna ne hakupaperit. Ei auttanut, vaan äijä höpöttää niitä näitä. Sanoin, että en lähde täältä ennen kuin saan hakupaperit. Vieläkin yritti jotain, mutta istuin tuolissa hiljaa ja odotin. Äijä vissiin totesi, että eihän tuosta pääse eroon muuta kuin paperit antamalla, joten vihdoin ja viimein antoi ja minä häivyin saman tien. Kävi niin, että pääsin ensiyrittämällä Huittisiin. Kovin Porin työkkäri yritti estää, mutta kun ei anna periksi, niin voi onnistuakin, ainakin joskus. Eikä muuten ole mitään hyvää sanottavaa kyseisestä suojatyöpaikkapuulaakista vieläkään. Niin että ärrin ja murrin. :-(

No siis, kurssille pääsin ja siellä oli tapana, että "inssiin" pääsevät sitä mukaa ne, jotka opettajien mielestä ovat valmiit. Jotain kai kertoo se, että olin ensimmäisenä erään toisen kanssa. Tällä toisella kaverilla oli vuosien kokemus täysperävaunulla ajamisesta. Meidän jälkeen tuli pieni tauko, ennen kuin seuraavat pääsivät. Sain siis linja-auton ajo-oikeuden ensimmäisenä tuon rahtipuolen ammattilaisen kanssa. Ilmeisesti ei ihan putkeen kuitenkaan mennyt, kun tutkinnon vastaanottaja ajonäytteen jälkeen rupesi kyselemään outoja. Jotain siihen vastailin ja sain siis kortin, mutta myöhemmin ajo-opettaja totesi: "et ole ikinä noin huonosti ajanut". Krhm, jaa. Ei kuitenkaan kovin huonosti voinut mennä, kun kortin sain. :-D Sen jälkeen olinkin noin 13 vuotta täystyöllistetty linja-autonkuljettaja, josta siis kiitos ei kuulu työkkärille vaan itselleni, kun jaksoin olla sitkeä. TE-keskusten ainoa tarkoitus tuntuukin olevan työttömien pitäminen työttöminä.

Ruohonleikkuri (Grasshopper)

Keväällä 2015 sain tukipaikan Porin kaupungilta. Tarkoitus oli ajella ruohonleikkuria. Siinä kun työkoneeseen perehdytettiin, niin jotenkin tuntui laite heti helppokäyttöiseltä vaikken ollut ikinä ruohonleikkuria ajanut. Sitä en ymmärrä, miksi siinä piti niin kauan sitä juttua lykätä, taisi mennä 20 minuuttia, ehkä enemmänkin. Koko homma olisi ollut parissa minuutissa ohi, eihän siinä nyt kuitenkaan mitään moottoriremonttia ollut tarkoitus opetella tekemään. Omaksuin siis laitteen saman tien eikä se ongelmia tuottanut. Mieluusti olisin hommaa tehnyt, mutta kun olen aamu-uninen, niin se loppui melkein saman tien. Ei ole hyvä juttu, jos ajaa kilometrin kevyen liikenteen väylää eikä muista mitään vaan yhtäkkiä säpsähtää, kun on ympyrään tulossa. Törmäsin minä sillä leikkurilla lauta-aitaan ja kun piti saada leikkuri pysähtymään, niin muistan hyvin, kun aivot lähetti käskyä että pysäytä, mutta kädet eivät tehneet mitään pariin sekuntiin. Niin väsynyt olin. Onneksi leikkuri ei hajonnut. Tässä välissä voisi kiittää lähintä pomoa, joka heti ymmärsi potentiaalisen vaaran ja esti ajohommat. Olisin kyllä kieltäytynyt itsekin ajamasta tuon jälkeen.

Että tämmöisiä kokemuksia on tullut kerättyä.

Sininen vaunukalusto poistui

Suomen rataverkolla ei sitten vanhaa sinistä vaunukalustoa nähdä. Porissa vanha kalusto poistui aikataulukauden vaihtuessa eli 28.3.2015. Sen jälkeen normaalissa liikenteessä tällaisia vaunuja ei näe:

Sininen vaunu

Jo maaliskuun alussa oli osassa taajamajunia siniset vaunut korvattu vanhemmalla IC-kalustolla, tähän tapaan (video):

Taajamajuna H468 lähtee

Noista sinisistä vaunuista ollaan monta mieltä. Oma mielipiteeni on, että ne olivat hyviä, pidin niistä enemmän kuin IC-vaunuista.

Lisäystä. Porin osalta siniset vaunut ovat nyt poistuneet. Viimeinen sinisellä vaunukalustolla ajettu junapari oli H469/H472, kellonajoissa ilmoitettuna viimeinen saapui Poriin kello 17.47 ja viimeinen lähti kello 18.15. Juna koostui veturista Sr1 3003 ja vaunuista Ein 23212, Ein 23213, EFiti 23663 ja Ein 23225.

Myös toiseksi viimeinen junapari oli sinisellä kalustolla: H467 (tuloaika 15.47) ja H470 (lähtöaika 16.15). Junan kokoonpano oli seuraava: Veturina Sr1 3109 ja vaunuina Ein 23270, Ein 23229, EFiti 23654 ja Ep 23259.